Sivuilla vierailtu tähän mennessä 14959 kertaa.

Kalastusalue käsittää Inarin kunnan, jossa vuoden 2006 elokuun lopussa oli 6985 asukasta. Kartta kalastusalueesta on liitteenä. Alueen pinta-ala on 17 231 km², josta vettä on 2 148 km² eli 12,5 %. Vesipinta-alasta valtio omistaa n. 92 %. Näitä vesiä hallinnoi Metsähallitus lukuun ottamatta Inarijärven Kasari- ja Vasikkaselille erotettua valtion omistamaa ja kalastusalueen hallinnoimaa 240 km² yleisvesialuetta (kartta liitteenä). Kutakin kolmea pohjoista kuntaa varten asetetaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan neuvottelukunta käsittelemään valtiolle kuuluvien vesien kalatalouskysymyksiä. Metsähallituksen tulee pyytää neuvottelukunnalta vuosittain lausunto kalastuksen järjestämisestä ja kalastuslupien myöntämisessä noudatettavista periaatteista. Viranomainen ei voi poiketa annetuista lausunnoista ilman erityistä syytä.

Loput n. 8 % (n.172 km²) vesialueesta jakautuu erilaisten yhteisöjen ja yksityisten kesken. Kalastusalueeseen kuuluu 19 vesialueita omistavaa yhteisöjäsentä.

Pääosa vesistä kuuluu viiteen Pohjoiseen Jäämereen laskevaan vesistöalueeseen: Paatsjoen, Näätämön, Tenojoen, Tuulomajoen ja Uutuanjoen (Munkelvan) vesistöalueet. Lisäksi pitäjän koilliskulmassa on pieni osa Sandneselvan vesistöalueen latvoja.

Suurimmat järvet ovat Inarijärvi (1 043 km²), Muddusjärvi (48,7 km²) ja Nitsijärvi (41,1 km²). Järvien lukumäärä on suuri: pelkästään Paatsjoen vesistöalueella on 20 120 yli viiden aarin kokoista järveä ja lampea. Yli 5 ha kokoisia järviä on kunnassa 2 443 kpl. Ne jakautuvat vesistöalueittain seuraavasti:

PAATSJOEN VESISTÖALUE

Paatsjoen vesistöalue ulottuu Suomen, Norjan ja Venäjän alueille. Valtaosa vesistöstä, 14 512 km² (79 %) sijaitsee Suomen puolella ja kattaa valtaosan Inarin kalastusalueesta. Vesistön keskusjärvi Inarijärvi on Suomen kolmanneksi suurin ollen vesipinta-alaltaan 1 043 km². Inarijärvi saa pääosan vesistään lännestä laskevan Juutuanjoen ja lounaasta laskevan Ivalojoen valuma-alueilta. Laskujoki Paatsjoki on Norjan ja Venäjän välinen rajajoki.

Järveä on säännöstelty keskeytyksettä vuodesta 1948 lähtien Paatsjoen voimalaitosten tarpeisiin. Suurin sallittu säännöstelyväli on 2,36 m. Lupaehdot sallivat pinnan laskemisen tasolle 117,14, mutta tähän saakka toteutetussa säännöstelyssä vesi on talvisin alimmillaan keskimäärin tasolla 117,80, siis 60-70 cm ylempänä kuin lupaehdot sallisivat. Toinen vesistön säännöstellyistä järvistä on Rahajärvi.

Juutuan- ja Ivalojokien lisäksi kalataloudellisesti tärkeitä jokia vesistöalueella ovat mm. Siutta-, Kaamas-, Vasko-, Lemmen-, Menes- ja Kirakka-, Surnu-, Naa- ja Tsarmijoet.

NÄÄTÄMÖJOEN VESISTÖALUE

Kalastusalueen koillisosassa olevasta Näätämöjoen vesistöalueesta n. 80% sijaitsee Suomen puolella Inarin ja Utsjoen kunnissa lopun ollessa Norjan puolella. Laskujoki saa alkunsa vesistön keskusjärvestä Iijärvestä. Näätämöjokeen nousee Atlantin lohi ja meritaimen. Joen kalastusta lohen nousualueella säätelee Suomen ja Norjan valtioiden välinen kalastussopimus vuodelta 1977 ja siihen liittyvä, vuonna 1984 annettu kalastussääntö. Kalastussäännön 1 § määrää säännön sovellettavaksi "...alueella, johon kuuluu sanotun joen vesistö meren ja joen välisestä rajasta niin pitkälle kuin lohi vesistöön säännöllisesti nousee ajan tasalle saatettuihin Suomen ja Norjan alueita koskeviin karttoihin tehtyjen merkintöjen ja maastoon asetettujen kilpien mukaisesti.

Alue on merkitty maastoon kesällä 2006. Tämän merkinnän mukaan Näätämöjoki Iijärvestä alaspäin kuuluu valtiosopimuksen piiriin.

Näätämöjokeen laskee pohjoisesta Silisjoki ja etelästä Saitajärven ja Räkkijärven välinen järvireitti, jonka suurin järvi on Sevettijärvi.

TENOJOEN VESISTÖALUE

Osa Tenojoen latvajoesta Inarijoesta ja siihen laskeva Skietsamjoki sijaitsevat Inarin kalastusalueella. Jokiin nousee Atlantin lohi, ja niiden kalastusta niiltä osin kuin ne muodostavat valtakunnan rajan säätelevät Suomen ja Norjan väliset kalastussopimus ja -sääntö. Tenojoen vesistöalueen Inarin kalastusalueella oleva osa on vähäjärvinen ja pinta-alaltaan pieni.

TUULOMAJOEN VESISTÖALUE

Kalastusalueen kaakkoisosaan ulottuvat pääosin Venäjällä sijaitsevan Tuulomajoen vesistöalueen läntisimmän osan, Luttojoen vesistön latvavedet. Luttojoki laskee Venäjän puolella Nuorttijärveen (Tuuloman allas), josta lähteen vesistöalueen laskujoki Tuulomajoki. Suomen puolella Luttojoen vesistö on vähäjärvistä.

Atlantin lohi on aikoinaan noussut Luttojokeen Suomen puolelle saakka. Vuosina 1934-1936 rakennettiin Ala-Tuuloman voimalaitos jolloin lohen nousu estyi, mutta 1937 valmistui hyvin toimiva kalatie. Sotien ajan joki oli vaelluskaloilta suljettu, mutta sen jälkeen lohi pääsi nousemaan Suomen puolelle saakka, kunnes 1965 valmistunut Ylä-Tuuloman voimalaitos esti mereisten vaelluskalojen pääsyn vesistöalueen yläosiin.

Myös järvitaimenen ja siian nousu Nuorttijärvestä latvavesiin on nykyisin vähäistä Venäjän puolen hallitsemattoman kalastuksen takia. Tenosta ja Näätämöjoesta poiketen Tuulomajoen vesistöalueella ei ole voimassa kansainvälistä kalastussopimusta ja -sääntöä.

UUTUANJOEN VESISTÖALUE

Vätsärin erämaassa sijaitseva Uutuanjoki laskee Norjan puolella Jäämereen Munkelva-nimisenä. Mereiset vaelluskalat eivät pääse nousemaan Suomen puolelle saakka luonnollisten nousuesteiden takia. Vesistöalueen suomenpuoleinen osa on pinta-alaltaan pieni. Yli 5 ha kokoisia tunturijärviä on 89, ja ne muodostavat 1,3 % kalastusalueen koko vesipinta-alasta.

KALALAJISTO

Ilmastosta, jääkauden jälkeisistä leviämisesteistä ja vesien karuudesta johtuen Inarin kalastusalueen vesissä tavataan vain 12 alkuperäistä kalalajia:

Lohi: Inari- ja Skietsamjoissa sekä Näätämöjoen vesistössä aina Iijärveen laskevaan Vaijokeen asti.
Taimen: koko alueella, useita kantoja ja muotoja.
Nieriä eli rautu: alkuperäisenä mm. Inari-, Ukon-, Raha-, Muddus-, Nitsi- ja Pautujärvissä, Koillis-Inarissa ja Tuulispään alueella, istutettuna useissa järvissä.
Siika: esiintyy koko alueella, useita eri muotoja, ammatti- ja kotitarvekalastuksen tärkein laji.
Harjus: koko alueella sekä joissa että järvissä.
Muikku: Luttojoen vesistön Katta- ja Hirvasjärvien muikkua pidetään alkuperäislajeina, istutuksista peräisin olevaa muikkua esiintyy Ala-, Inari-, Ukon-, Raha- ja Nitsijärvissä.
Hauki, ahven, made: koko alueella ylimpiä tunturijärviä lukuun ottamatta.
Kolmipiikki, kymmenpiikki ja mutu: koko alueella.

Näätämöjokeen ja mahdollisesti Inarijokeen nousee satunnaisesti koira- ja kyttyrälohta.

Vähälajisuutta kompensoi se, että monet lajit ovat hyvin monimuotoisia. Inarijärvessä on useita siikamuotoja, jotka biologialtaan eroavat toisistaan yhtä paljon kuin esim. eri särkikalalajit. Jotkut tutkijat luokittelevatkin siikamuodot eri lajeiksi. Myös rautua ja taimenta on useita eri muotoja.

Kalaston monimuotoisuutta lisää myös se, että alueella on säilynyt useita alkuperäisiä taimen-, rautu-, siika- ja harjuskantoja. Näiden säilyttäminen mahdollisimman elinvoimaisina ja puhtaina on yksi kalavesien hoidon lähtökohdista.

Uusista istutetuista lajeista luontaisesti lisääntyvän kannan eräisiin pikkupuroihin on muodostanut puronieriä (Salvelinus fontinalis). Harmaanieriää (S. namaycush) istutetaan Inarijärveen, mutta sen luontaisesta lisääntymisestä ei ole tietoa. Lohen sisävesimuotoa järvilohta on istutettu Inarijärveen. Sitä on myös yritetty kotiuttaa Ivalojokeen, mutta tämän onnistumisesta ei ole vielä varmuutta. Inarin kalastusalueelle ei pidä enää kotiuttaa uusia lajeja.

KALASTUSOIKEUS

Kalastusoikeus perustuu kalastuslakiin ja se kuuluu yleensä vesialueen omistajalle tai haltijalle. Kalastuslain mukaisia ns. jokamiesoikeuksia ovat onkiminen, pilkkiminen ja kalastus läänikohtaisella kalastusluvalla (vapa ja viehe). Näihin kalastuksiin ei tarvitse vesialueen omistajan lupaa.

Isojaon jälkeen vesipiirirajankäyntitoimituksissa osalle Inarin taloista (kantatilat) vahvistettiin erityisperusteinen käyttöoikeuteen verrattava kalastusoikeus, joka pääasiassa kohdistuu valtion vesialueille. Kalastusoikeuden sisältöä ja niiden jakaantumista osakastilojen kesken ei ole selvitetty. Kantatiloja on n. 170 kpl. Kalastusoikeutta voi käyttää veden omistajan ohella ja sitä säädellään kalastuslain mukaisesti.

Inarissa vakituisesti asuvalla kuntalaisella, joka harjoittaa ammattikalastusta, kotitarvekalastusta tai luontaiselinkeinoja, on KL:n 12 § nojalla oikeus korvauksetta saada lupa kalastuksen harjoittamiseen valtiolle kuuluvilla vesialueilla. Koltilla on kolttalain mukainen kalastusoikeus koltta-alueen vesissä. Kolttia on Inarissa n. 700 henkeä.

Kiinteistön omistajat kuuluvat osakaskuntiin, jotka myöntävät kalastusluvat hallinnassaan oleville vesille. Kantatiloilla ja luontaiselinkeinolain mukaan perustetuilla tiloilla on osakaskuntiin kuulumattomia yksityisvesiä.

Ulkopaikkakuntalaiset voivat kalastaa läänin vieheluvalla yhdellä vavalla ja vieheellä muualla kuin koski- ja virtapaikoissa. Muuhun kalastukseen myyvät lupia kalastusoikeuden haltijat.

AMMATTIKALASTUS

Kalastuslain 6 § mukaan ammattikalastajana pidetään henkilöä, joka harjoittaa kalastusta ja saa siitä sekä pyytämänsä saaliin jalostamisesta toimeentulonsa tai oleellisen osan siitä. Varsinaiseksi EU-tukikelpoiseksi ammattikalastajaksi katsotaan henkilö, jonka kalastustulojen osuus on vähintään 30% kokonaistuloista. Inarin kalastusalueella oli kuusi tällaista kalastajaa vuonna 2004 ja kahdeksan vuoden 2005 lopulla. Ammattikalastajaksi rekisteröityneitä kalastajia, joilla kalastustulojen osuus on alle 30%, oli 11 henkeä.

Kalastusasetuksen 1 § katsoo kalastusta harjoitettavan ammattimaisesti, kun saaliit tai osa niistä ansiotarkoituksessa myydään. Näitä kalastajia on Inarissa vuosittain 10-15. Näin ollen kalaa merkittäviä määriä myyviä kalastajia on yhteensä 30-35. Metsähallitus pyrkii lupapolitiikallaan edistämään ammattikalastusta. Lupia ammattimaiseen kalastukseen myönnetään myös aloitteleville ansiokalastajille, joiden kalastustulot eivät vielä täytä kalastuslain ehtoja.

Ammattikalastus keskittyy Inarijärvelle ja avovesiaikaan. RKTL:n tilastoima saalis on viime vuosina ollut n. 40 000 kg/v. Tästä noin puolet on siikaa. Muita tärkeitä lajeja ovat nykyisin taimen, muikku, rautu ja harmaanieriä. Myös hauelle, ahvenelle, harjukselle ja mateelle on nykyään kysyntää.

Tärkeimmät pyyntivälineet ovat isorysät (25 kpl v. 2004) ja verkot. Troolaus on nykyisin vähäistä. Troolaus on hyvin pääomavaltainen kalastusmuoto, eikä sitä ole taloudellisesti kannattavaa harjoittaa huonojen muikkukantojen aikana tai silloin, kun suurempien kalamäärien markkinointi on vaikeaa. Muikun talvinuottaus on vuosien tauon jälkeen elpymässä: v. 2005 sitä harjoitti kaksi nuottakuntaa.

Sivuvesillä kalastetaan ammattimaisesti verkoilla talvisaikaan. Kalastus on kuitenkin vähäistä ja saaliit korkeintaan muutamia tonneja.

Inarin ammattikalastusta ovat viime vuosina vaivanneet samat ongelmat kuin sisävesien kalastusta muuallakin Suomessa: kalastuskustannukset kasvavat ja kalastajakunta ukkoutuu. Aivan viime aikoina on kuitenkin tapahtunut myönteistä kehitystä: Inarin kalan kysyntä on kasvanut, kalan hinta parantunut ja alalle on tullut uusia nuoria yrittäjiä.

Keskikesän isorysäpyynnin siikasaaliin huipusta suuri osa myydään nykyisin Ouluun. Muuten kala markkinoidaan pääasiassa paikkakunnan ravintoloille, suurtalouksille ja kaupoille. Kalastajat myyvät suuren osan kalasta fileenä tai muuten käsiteltynä, jolloin jalostusarvosta entistä suurempi osa jää kalastajalle. Ivalossa toimii lisäksi kaksi henkilöä työllistävä kalanjalostusyritys.

Ammattikalastuksen puitteet ovat Inarissa hyvät: kalavettä on paljon ja kalakannat kestävät nykyistä kovemmankin kalastuspaineen, kalastuslupien saanti ei ole ongelma ja kalalla on kysyntää. Myös infrastruktuuri on kunnossa: Inarissa ja Veskoniemessä on kunnan ylläpitämät kalasatamat asianmukaisine kalankäsittelytiloineen. Nellimissä ja Kotalahdessa on pienemmät satamat. Jäähuolto toimii hyvin: Inarijärvellä on neljä jäähileasemaa ja Nitsijärvellä yksi.

KOTITARVE- JA VIRKISTYSKALASTUS

Kalastusasetuksen 1 § mukaan kotitarvekalastuksessa saalis käytetään kalastajan taloudessa ja sillä on toimeentulon kannalta merkitystä. Myös virkistyskalastuksessa saalis määritelmän mukaan käytetään, mutta sillä ei ole toimeentulon kannalta merkitystä. Inarissa näitä kahta kalastusmuotoa ei ole mielekästä erottaa. Käytännössä kaikilla kalastusta harjoittavilla ruokakunnilla on KL:n 12 § mukainen kotitarvekalastukseen perustuva kalastuslupa, oli kalastuksen perimmäinen motiivi sitten virkistys tai saaliin saaminen. Suurin osa luvan haltijoista todennäköisesti kalastaa sekä virkistyksen että saaliin vuoksi, ja kalastusta harjoitetaan niin verkoilla kuin vapavälineilläkin.

Kotitarvekalastuksen saalis Inarijärvestä tilastoidaan vuosittain osana kalatalousvelvoitteen tarkkailututkimusta. Inarijärvellä kalastaa vuosittain suunnilleen puolet kotitarveluvan omaavista eli noin tuhat ruokakuntaa. Saalista he saavat 80-90 tonnia, mikä on puolet järven kokonaissaaliista. Tärkeimmät lajit ovat siika ja taimen. Viime vuosina muikun merkitys on kasvanut kannan vahvistuttua.

Kalastusalueen muiden vesien saaliita ei tilastoida. Viimeksi on tehty kattava selvitys 1980-luvun puolivälissä. Tuolloin paikkakuntalaisten saaliiksi sivuvesiltä arvioitiin 60-70 tn/v. Tärkein laji oli siika, 64% saaliista. Seuraavaksi eniten saatiin haukea ja ahventa. Sivuvesien kotitarvekalastuksen saaliin voidaan arvioida olevan nykyisin samaa luokkaa kuin 20 vuotta sitten.

Kotitarvekalastus on olennainen osa inarilaista elämänmuotoa. Se on tärkeää niin saaliin, virkistyksen kuin paikallisen kulttuurin säilymisen kannalta. Myös aluetaloudellisesti kotitarvekalastus on merkittävää: vuosia 1985-1992 koskevan selvityksen mukaan kotitarvekalastajat käyttivät pyydyksiin, veneisiin jne. enemmän rahaa kuin ammattikalastajat, vaikka tuolloin ammattikalastajia oli selvästi nykyistä enemmän.

ULKOPAIKKAKUNTALAISTEN KALASTUS

Ulkopaikkakuntalaiset voivat ilman lupaa pilkkiä ja onkia sekä harjoittaa viehekalastusta läänin vieheluvalla yhdellä vavalla ja vieheellä muualla kuin koski- ja virtapaikoissa. Muuhun kalastukseen myyvät lupia kalastusoikeuden haltijat. Esim. Metsähallituksen erämaalupa kattaa laajoja alueita kolmessa pohjoisessa kunnassa.

Inarijärvelle myytiin 1 600 virkistyskalastuslupaa vuonna 2004. Lisäksi järvellä arvioitiin noin 500 kalastajan kalastaneen läänin vieheluvalla. Saalista ulkopaikkakuntalaiset viehekalastajat saivat n. 24 000 kg. Tärkein kalastusmuoto on vetouistelu. Lisäksi järvellä kalasti n. 600 ulkopaikkakuntalaista mökkiläistä, joilla on oikeus verkkokalastukseen. Heidän saaliikseen arvioitiin n. 17 000 kg vuonna 2004. Siten ulkopaikkakuntalaisten saalis Inarijärvestä oli n. 40 000 kg eli samaa luokkaa kuin ammattikalastajien saalis.

Näätämöjoella kalastaa vuosittain n. 700 kalastusmatkailijaa. Keskimääräinen kalastusaika on viime vuosina ollut 4,5 vrk. Saalista nämä kalastajat saavat 1 500-2 000 kg/v. Tästä noin puolet on harjusta ja neljännes lohta.

Muita suosittuja kalastusmatkailukohteita ovat Juutuan- ja Ivalojoet sekä Nitsijärvi. Alueen koillisosan pienet järvet houkuttelevat ahvenen, harjuksen ja raudun pilkkijöitä. Pääosa kalastusmatkailijoista on suomalaisia. Näiden kalastajien määristä ei ole tilastoituja tietoja.

KALAVESIEN HOITO

Istutukset

Inarijärven säännöstelyn kalatalousvelvoite
Inarin kalastusalueen vesiin istutetaan vuosittain erittäin suuria määriä kalanpoikasia. Istutusten pääosa perustuu Inarijärven säännöstelyn kalatalousvelvoitteeseen. Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 14.3. 2000 antaman päätöksen mukaan säännöstelyluvan haltijan (maa- ja metsätalousministeriö) on vuosittain istutettava Inarijärveen 100 000 vaelluskokoista 20 cm pituista taimenen tai järvilohen poikasta, 250 000 yksikesäistä nieriän tai harmaanieriän poikasta ja 1 000 000 yksikesäistä siian poikasta. Sivuvesistöihin on istutettava 15 000 vaelluskokoista 20 cm pituista taimenen poikasta ja 108 000 yksikesäistä siian poikasta.

Istutussuunnitelmat tehdään ns. sopeutuvan velvoitehoidon periaatteiden mukaisesti. Periaatteet on kirjattu ympäristölupaviraston päätökseen seuraavasti: "Velvoitteen vaikutuksia on tarkkailtava kalatalousviranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Istutusvelvoitetta voidaan muuttaa kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla ja kun kalastusoikeuden haltijoita on riittävässä määrin kuultu istukkaiden lajin, koon, iän, määrän ja tässä päätöksessä tarkoitettujen istutusalueiden mukaan, mikäli olosuhteiden muuttumisen tai hoitotoimenpiteiden tarkkailusta saatujen tulosten perusteella muuttaminen katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. Muutokset on tehtävä niin, ettei hoitovelvoitteen tulos huonone."

Istutukset ja tarkkailututkimuksen hoitaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, jolla on kalanviljelylaitokset Inarissa ja Sarmijärvellä. Sarmijärven laitos on päätetty lakkauttaa vuoden 2008 aikana.

Koltta-alueen kalavesien hoito
Maa- ja metsätalousministeriö myöntää vuosittain Lapin TE-keskukselle n. 60 000 euroa käytettäväksi kolttalain 11 § tarkoittamiin koltta-alueen kalaistutuksiin ja muihin kalavesien hoitoon liittyviin toimenpiteisiin. Istutukset suunnittelee työryhmä, jossa on edustajat kolttien kyläkokouksesta, RKTL:sta, Metsähallituksesta, Lapin TE-keskuksesta ja Inarin kunnasta. Kalastusalue katsoo, että työryhmään tulisi kuulua myös kalastusalueen edustaja. Istutusten ja muiden toimenpiteiden toteuttamisesta vastaa Metsähallitus. Rahaa on käytetty siika-, taimen- ja harjusistutuksiin, raudun siirtoistutuksiin ja Sevettijärven kenttähautomon ylläpitoon.

Inarin kunnan istutukset
Inarin kunnan kalatalouden kehittämisrahasto käyttää vuosittain 17 000 euroa taimenen ja raudun poikasten istuttamiseen sellaisiin vesiin, joihin ei istuteta kalaa Inarijärven velvoitteen tai koltta-alueen kalavesien hoidon puitteissa. Pääpaino on viime vuosina ollut Muddusjärven ja sen yläpuolisten vesien sekä Kirakkajoen taimenistutuksissa.

Muut istutukset
RKTL istuttaa yhteistyössä Metsähallituksen kanssa taimenen viljelystä jääviä ylimääräisiä pikkupoikasia jokivesiin. Metsähallitus hoitaa myös rautukantoja siirtoistutuksin. Osakaskunnat ja muut vesialueiden omistajat ostavat pieniä määriä kalanpoikasia omiin vesiinsä.

KALASTUKSEN SÄÄTELY

Kalastuksen säätely perustuu kalastuslakiin ja -asetukseen. Kalastusalue antaa näihin pohjautuvia määräaikaisia kalastussääntöjä, jossa on yksityiskohtaiset määräykset mm. sallituista pyydyksistä sekä kalastuksen ajallisesta ja alueellisesta rajoittamisesta. Nykyinen kolmevuotinen kalastussääntö on voimassa 1.1. 2005-31.12. 2007.

Kalastussäännön noudattamista Inarin kalastusalueella valvovat kalastusalueen, Metsähallituksen, Lapin TE-keskuksen, poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullin virkamiehet.

KALASTUKSEN SÄÄTELYYN JA ISTUTUKSIIN VAIKUTTAVAT SÄÄNNÖT JA SOPIMUKSET

Kalastuksen säätely pohjautuu kalastuslakiin ja -asetukseen. Teno- ja Näätämöjoen vesistöjen osalta säätelyn perusta ovat Suomen ja Norjan väliset kalastussopimukset ja -säännöt. Säätelyyn ja istutuksiin vaikuttaa 10.1. 2005 voimaan tullut säädös Gyrodactylus salaris-lohiloisen leviämisen ehkäisemisestä. Se kieltää syöttikalan käytön onkimisessa, pilkkimisessä ja viehekalastuksessa sekä elävien kalojen ja desinfioimattoman mädin siirrot muualta Suomesta Tenojoen, Näätämöjoen, Uutuanjoen, Paatsjoen ja Tuulomajoen vesistöihin. Myös siirrot Uutuanjoen, Paatsjoen ja Tuulomajoen alueilta Tenojoen ja Näätämöjoen alueille on kielletty.

Kalastuslain 37 § 2 mom mukaan kalastusalue voi määräajaksi kieltää tietynlaisen pyydyksen tai kalastustavan käyttämisen tietyllä vesialueella, kun vallitsevat erityiset olosuhteet tai tärkeät kalakannan hoitoon liittyvät näkökohdat sitä edellyttävät.

Kalojen istutuksiin tarvitaan aina kalastusoikeuden haltijan lupa. Uuden kalalajin kotiuttamiselle ja kalojen siirtoistutuksille on saatava lupa TE-keskuksen kalatalousyksiköltä. Uusien lajien kotiuttamiselle Inarin kalastusalueen vesiin ei ole tarvetta. MMM:n asetuksen 1376/2004 mukaan Inarin vesistöalueille saa tuoda desinfioitua mätiä. Myös desinfioidun mädin tuonti pitäisi kieltää kalatautien (BKD ja IPN) leviämisen ehkäisemiseksi.

KALASTUSSÄÄNTÖ

Kalastusalueen tärkein työkalu edellä esitettyjen kalavesien ja -kantojen käytön ja hoidon tavoitteiden saavuttamiseksi on kalastuslain 37 § 2 mom:iin perustuva kalastussääntö, jossa annetaan yksityiskohtaisia määräyksiä sallituista pyydyksistä ja niiden käytöstä, kalastuksen ajallisesta ja alueellisesta rajoittamisesta ja saaliskalojen alimmista sallituista mitoista. Kalastussääntö annetaan vähintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Nykyinen sääntö on voimassa vuoden 2007 loppuun.

Säännössä annettujen määräysten tulee perustua kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa esitettyihin tavoitteisiin sekä tietoon kalakantojen tilasta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella on Inarijärven säännöstelyn kalatalousvelvoitteeseen perustuvaa laajaa ja jatkuvaa kalataloustutkimusta Paatsjoen vesistöalueella. Lisäksi RKTL seuraa Teno- ja Näätämöjoen vesistöjen mereisiä vaelluskalakantoja ja on useissa hankkeissa selvittänyt Tuulomajoen vesistön kalaston tilaa. Kalastusalue pitää välttämättömänä, että tutkimuslaitokselta saadaan tarvittaessa tietoa vaihtoehtoisista kalastuksen säätelyn ja muun kalavesien hoidon toimintamalleista ja niiden vaikutuksista.

KALASTUKSEN VALVONTA

Kalastuslain ja -asetuksen sekä kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman ja kalastussäännön tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kalastuksen valvontaa. Valvonnan tulee olla ohjaavaa ja opastavaa. Valvontaa virkavastuulla suorittavien on kuitenkin muistettava, että kalastuslainsäädäntöä ja kalastusalueen kalastussääntöä vastaan tehdyt rikokset ja rikkomukset ovat virallisen syytteen alaisia.

Kalastusta Inarin kalastusalueella valvovat kalastusalueen, Metsähallituksen, Lapin TE-keskuksen, poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullin virkamiehet. Inarijärven yleisvesialueella valvonnasta vastaa kalastusalue.

Kalastusalueelle valvonnasta koituvat kustannukset ovat suuret, mutta myös siitä pitkällä aikavälillä kalavesien hoidossa saatava hyöty on suurta. Kalastusalue pyrkii edelleen tehostamaan varainhankintaansa, jotta valvonta pystytään säilyttämään tehokkaana.

Lataa Inarin kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma omalle koneellesi:
inarikäho1106.pdf

Tarvitset lukemiseen Adobe Acrobat Reader -ohjelman. Voit ladata sen täältä.